sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Tähellisiä hommia

Näin hittaasti lämpiävänä ihimisrukkana viittin tutustua Instagramiin vasta eilen. Voijettä se oliki kiva härveli! Tuntikausia jaksoin värkätä maisemakuvia sinne ja oli lähellä etten lähteny keskellä yötä ottamaan lissää kuvia ihan vain, että saan sitte näpertää niitten kans. Hyvin ko sai vauhin päälle, niin samallapa tuli sitte kaiken näkösiä kuvia tännekki lajiteltua. Tässä  taas laaja otanta eri vuodenaikoja, paikkakuntia, käsitöitä, ruokia ja meikän naamoja.

Käytiin mutka Konnon "kesä"paikassa.

Ystäväni hai eis paistattelemassa lyyrisesti syksyisessä aamuauringossa.




Kaverille kävin näyttämässä teini-iän murjotushuudit. Ennää ei kehtaa murjottaa nuin hyvissä maisemissa.

Niin kauan ko ei ole jäätä, voi uija. Jäitten aikaan uiminen vaatii kohtuuttomasti urakointia ko avannontekovälineistöön kuuluu lähinnä se vesuri, kirves ja sorkkarauta.

Siskonpetissä seesteinen aamuhetki.

Yks viime jouluksi askarrelluista joulukorteista. Taas ajankohtanen.

MEIKÄ VOITTI KAPAKKIKENOSSA.

Köyhislahja toverille.

Suomalaisesta kirjakaupasta sai nerokkaita luonnosteluvihkoja. Kannetki sai luonnostella! Meleko into piukassa tuommosesta innovaatiosta. Toinen kansi oottaa vielä inspiraatiota.

Luonnollisesti välillä pittää latoa muutama motti halakoja, ettei pääse vieraantuun suomalaisesta identiteetistä. 

Suomalaisen kulttuuri-identiteetin pönkittämistä on harjoitettu myös taiteen muodossa, eikä pelekästään mettässä ähisemällä.

Ooh aah, ai mikäkö on tämä hekumallinen kasa nannaa?

Omenatiramisu

Tällähän ei siis ole mittään tekemistä tiramisun kans. Kahvinmakunen omenamössö vaan ei kuulosta niin houkuttelevalta.

omenaa (mielummin kiintiää mallia, mutta jauhonenki mennee)
äkästä kahavia
fariinisokeria/tavallista sokeria/mambo jambo -sokeria
vaniljakastiketta
keksirouhetta

Tarkat määrät on neurootikoille. Pistä kaikkea sen verta ku parraaksi näet. Kelpo nyrkkisääntö vois olla vaikka nyrkin kokonen omppu per syöjä. Höhö pun intended.

-Kuori ja pilppua omput. Jos käytät jauhosempaa omenaa, niin biitit saa olla isompia. Parin peukalonpään kokosia. Sillon ne ei mee ihan soseeksi.
-Pistä kattilaan sopivasti sokeria ja pari lurausta kahvia. Kuumenna kiehuvaksi ja nakkaa omenat perrään. Keittele muutama minuutti niin, että omenat ottaa makua, mutta ei kuitenkaan soseudu. Käytännössähän tämä tarkottaa sitä, että maistella pittää. Loogisesti vois myös aatella, että jos haluaa kahvisemman maun, niin sitte laitetaan äkäsempää kahvia. Jos taas tykkää makiammasta, niin enemmän sokuria.
-Sitte ko tuntuu valamiilta, lappaa omppuja kuppiin, vaniljakastiketta päälle ja keksit vielä huipulle. Käytin Bastogne-keksejä tässä ja passas hyvin. Käytä nää niitä keksejä mistä ite tykkäät.

JOS tuntuu siltä, että vois vähän hifistellä, niin vaniljakastikkeen voi korvata moussella. Komboja on lukemattomia. Maustamaton tuorejuusto/mascarpone+vaahotettu vaniljakastike, Vaniljatuorejuusto+kermavaahto, tuorejuusto+kermavaahto+vaniljasokeri tai crazy mofot saattaa pistää esim appelsiinituorejuustoa ja vaniljavaahtoa. Omenat itessään on niin aikuseen makkuun, että kaveriksi kelepaa hyvinki makiat setit.

Tämmönen sekametelisoppa tällä errää. Vieläkkään en saanu sitä essua esiteltyä, vaan jospa illan päälle. Tai kolomen kuukauen päästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti